I'm spontaneous! And lost...

Tänään kun olin saanut kaikki työt tehtyä päätin lähteä vähän kävelemään. Tällä kertaa toiseen suuntaan Coshamia. No...siellä ei ollut mitään erikoista ja lähdin takaisin. Kävelin siinä bussipysäkin ohi ja katsoin, että ihan juuri olisi menossa bussi Portsmouthin keskustaan päin. No ei siinä mitään kun hyppäsin bussiin ja sanoin kuskille että yksi lippu kiitos. Kuski kysyy että minne oon menossa ja katson sitä vain suu pyöreänä ja sanon: "En mä tiedä." No lopulta sain ostettua lipun. Kun pääsin istumaan niin joku vanhempi mies tuli mun viereen (se oli noussut samalta pysäkiltä kyytiin ja kuullut kaiken mun änkytyksen englanniksi) ja neuvoi mulle vielä miten sitä lippua pitää käyttää vaikka olin kyllä ymmärtänyt ihan hyvin myös kuskin puheesta. Kyseli vielä kaikkea multa; mistä päin oon ja mitä oon tykänny olla täällä Englannissa. Ihan mieletöntä! Ei Suomessa ketään kiinnostais, jos joku tyhmä ulkomaalainen ei tietäis mitään bussilipuista.

Hienoa! Olin bussissa ja matkalla Portsmouthiin ja iloinen! Vähän vaihtelua. Olin iloinen siis niin kauan kun tuli mieleen, että en todellakaan tiedä millä pysäkillä jään pois. Loppujen lopuksi hyppäsin pois kyydistä päätepysäkillä kun oli pakko. Mutta ei haittaa, koska paikka oli tosi siisti. Merenrantaa ja aavameri. Just se, minkä takia halusin tulla just tänne rannikolle. Katsoin kartasta, että missä päin oikein olin ja olin todella kaukana keskustasta.

Hyppäsin uudestaan bussiin ja tällä kertaa istuin kartta kädessä koko matkan ja katselin kaikkia mahdollisi katuja ja maamerkkejä, että pysyisin kartalla. Hyppäsin, jossain vaiheessa pois ja kartan avulla löysin ostoskeskukseen. Olin typerä turisti kartta kädessä. Mutta asia ei häirinnyt ollenkaan. Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun löysin Top Shopin ja Rivers Islandin ja maailman hienoimmat maahiskengät.

Pääsin myös takaisin kotiin enkä enää eksynyt mihinkään.

Ainiin, yksi vanha nainen pysäytti mut kadulla ja kysyi, että mikä viikonpäivä tänään on? Tiistai vai lauantai?