Kivejä

"Meettekö te oikeesti katsomaan kiviä?"

Kyllä me menimme. Sunnuntaina tuntui sopivalta päivältä mennä katsomaan vihdoin Stonehenge. Tiedän, ne on vain kiviä mutta on ne sentään varmaan maailman kuuluisimpia kiviä. Ja oli se hieno kyllä nähdä livenä. Tuntui samalta lähes kuin silloin, kun näin Eiffel-tornin ensimmäisen kerran. Jotain mitä on nähnyt vain kuvista ihan livenä. Mutta on ne silti vain kiviä.

Aamulla liian aikaisin vähän enemmän puolikymmentä lähdettiin junalla Salisburyyn, josta otimme tietenkin turistibussin.

Tämä oli lähin etäisyys, mitä kivien lähelle pääsi. Joskus ennen kiviä pääsi oikeasti tarkastelemaan ja koskettelemaan ilman aitoja.

Puhelinopas kertoi kymmenellä kielellä. Mukaan lukien ruotsi ja slovakia. Mutta ei suomea tai sloveniaa.

Tunnin verran oli turisteilla aikaa kierrellä kiviä ympäri ja shoppailla kaupasta pienoismalleja ja avaimenperiä, jonka jälkeen seuraava bussi otti turistit kyytiin takaisin. Mun mukaan lähti vain fudgea. Food is good.

Ruoka tosiaan on hyvää varsinkin, jos löytää oikein kivan italialaisen ravintolan Salisburysta. Mutta musta tuntuu, että jokaisessa kaupungissa täällä on katedraali. Jopa Portsmouthissa on yksi, joka taitaa olla varmaan ainut, jossa en ole käynyt. Mutta Salisburyn on lemppari tähän asti, koska se näytti ihan Harry Potter Tylypahkalta.

Ja tässä teille vielä sinne Suomeen terveisiä!:

We are tourists. That is a fact. So it is really understandable that we went to see rocks too early on Sunday morning. Okey, they are famous rocks. Anyway it was really good to go to see them. It was almost like when I saw the Eiffel tower for the first time. You only see these in pictures and then in a reality.